Portilla ei tarvinnut kauan istua kun koneeseen alettiin jo lastaamaan matkustajia. Menin viimeisten joukossa koneeseen ja silti jouduin jonottamaan kuin mikäkin hölmö. Noh, lentokoneessa istuin kahven rouvan vieressä, jotka olivat matkalla golffaamaan. Mukavia rouvia, mutta selvästi paheksuivat minun mikropizzan syömistäni kello 8 aamulla ja puhua räpättivät KOKO matkan. Yhden kerran olin juuri nukahtamaisillani ja juuri silloin toinen rouvista halusi pissalle. Noh, hätä kun tulee niin silloin on mentävä. Lento kesti lähemmäs viisi tuntia, mutta saavuimme malagaan 15min arvioitua aikaa aikaisemmin, ja jopa se viimeinen 15 minuuttinen lämmitti mieltä.
Sain matkalaukkuni melko nopeasti liukuhihnalta ja jatkoin saman tien matkaa ulos bussiasemalle. Kysyin yhdeltä ohikulkijalta, että millä bussilla pääsen city centeriin ja hän ohjasi minut odottamaan A-bussia. Bussi tulikin juuri sopivasti kun olin löytänyt pysäkin ja siitä se matka espanjan päässä sitten alkoikin. Bussimatka keskustaan kesti n. 20min mutta aika meni nopeasti, kun ihmettelin maisemia. Bussiasemalla käpyttelin aseman sisälle ja löysin heti ovien vierestä säilytyslokeroita joihin pystyi jättämään matkalaukkuja. Polettii tällaisene lokeroon maksoi 3,50 € (mikä oli mielestäni ihan potaskaa), joten ostin sellaisen. Ahtasin yhteen lokeroon isoimman matkalaukkuni, josta otin sitä ennen treenikassini ulos. Se oli Primarkin tavaroita varten mukaan pakattu. Tungin kaiken kauppakeskukseen tarpeettoman lokeroon ja otin mukaani treenikassin, passin ja rahapussin. Kysyin aseman yhden kojun myyjältä, että onko haluamaani kauppakeskus Lariokseen pitkä matka kävelle. Mies talutti minut ovista ulos ja kertoi 200 metrin päässä olevan rakennuksen olevan kysymäni kauppakeskus, ja sehän passas!! Kävelin siis 2min päähän ja eikun shoppailemaan. Suunnistin Primarkkiin ja vietin siellä tunnin. Ostin vaikka mitä ihanaa tarpeellista ja ehkä tarpeetontakin, mutta lähdin kaupasta tyytyväisenä ulos. Suunnistin ison (ja yhtäkkiä täyttyneen) treenilaukkuni kanssa kauppakeskuksen ruokakauppaan Eroskiin ja ostin sieltä juotavaa jogurttia ja cokista. Jätin laukkuni kauppaan mennessä vartijalle yhteen säilytyslokeroon ja vartian ahdatessa laukkuani lokeroon hän sanoi näin: Dios mio señora!, tarkoittaen sillä sitä, että mitä olen laukkuuni oikein tunkenut. Hymyilin ystävällisesti jä lähdin kiertelemään ruokakauppaa..
Estación de autobuses de Malaga |
Olin ostanut bussilippuni jo hyvissä ajoin netin kautta, mutta ilmeisesti se ei olisi ollut välttämätöntä, koska bussissa oli minun lisäkseni ehkä 13 ihmistä. Lipun olisi voinut ostaa bussiasemalta, mutta hyvä näinkin. Alku matka malagasta lähdettyämme seurailin melko virkeänä rantamaisemaa joka oli silmiä hivelevä. Malagasta Almeriaan suurinosa matkasta oli kokoajan rannan vierellä ajoa. Seurasin ohilipuvaa maisemaa noin 45 minuuttia kunnes nukahdin. Nukuin Motrilin ohi, mikä oli sinäänsä sääli, koska olisin halunnut kuikuilla setäsi asuinseutua, mutta ei siinä mitään. Heräsin siihen kun bussikuski pysähtyi ja huusi että nyt on kahvi ja tupakka tauko. Hyppäsin äkkiä bussin kyydistä ja kipitin pysähdyspaikan vierellä olevaan Restaurante Las Palmeras -nimiseen ravintolaan käymään vessassa. Nousin takaisin bussin kyytiin herkuttelemaan Pågenin minikorvapuusteilla ja cokiksella (mikä ei kyllä ollut paras yhdistelmä). Bussi jatkoi matkaa noin 10 minuutin kuluttua ja loppumatka kesti noin tunnin. Motrilin ja Almerian välillä oli todella korkeita vuoria ja paljon vihannesplantaaseja matalissa ja erittäin epäilyttävän näköisissä "viherhuoneissaan".
Zapatos nuevos |
Olin hirveän väsynyt illalla kun pääsin vihdoin ja viimein asunnolle ruokaostoksieni kanssa. Pistin ruoat kaappiin ja siirryin heti gmailiin videopuhelua soittamaan. Huoneeni jossa istun tälläkin hetkellä on todella kylmä. Kivilattia oikein imee itseensä viileyttä ja koska asunnossa ei ole lämmitystä niin täällä on oikeasti tosi kylmä. Onneksi on vaatetta. Puin yöpuvun (lue kollarit ja kaksi pitkähihaista paitaa sekä sukat) ja sukelsin lakanan (joka on espanjassa peitto) ja kahden viltin väliin lopetettuani videopuhelun. Survoin korvatulpat korviin ja rupesin nukkumaan.
Oma huone |
Matka meni siis hyvin vaikkakin se oli aika rankka. Illalla olisin voinut lähteä samantein takaisin suomeen koska väsyneenä ei halua kokea mitään uutta tai stressaavaa. Ikävähän siinä iski kotiin. Sain nukuttua yöni melko sikeästi, vaikkakin heräsin yhden kerran vessaan ja kuuntelin kaikenmoisia ääniä. Aamulla minulle selvisi että rapina ja huuto, jota kuuntelin aamuyöstä korvatulppieni lävitse olikin pulu, joka käpisteli aivan ikkunani vieressä olevan ilmastointilaitteen päällä. Se pulu on kova huutamaan. Purkasin aamulla kaikki laukkuni ja sain kaiken mahtumaan kivasti omaan huoneeseen. Huoneessani on yksi lipasto ja yksi todella iso vaatekaapisto, joten tilaa riittää kyllä.
Olen tänä päivänä kierrellyt kaupungilla Chrisin ja sen poikaystävän kanssa ja nyt tapaan Chrisin ystäviä paikallisessa kahvilassa. Sinne ois pitänyt lähteä kävelemään jo äsken mutta en malttanut olla saamatta tätä postausta valmiiksi. Lisää kuulumisia tulee piakkoin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti