sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Matka meni paremmin kuin odotin

Aloitin matkan Mikkelistä perjantaina 8.2. lähtemällä junalla Tikkurilaan. Junaan nouseminen oli paha etappi, kun siinä älysin ettei näe poikaystävää ja lemmikkejä pitkään aikaan. Itkuhan siinä tuli. Yritin sitten junassa istuessani niellä kyyneleet, kun kaikki tuijotti. Tikkurilaan päästyäni äiti tuli minut hakemaan ja ajoimme äidin luokse. Söin iltapalaa ja katsoin viimeiset emmerdalet suomen ajassa. Aamulla herätys oli 4.15 ja siinä sitten puolessa tunnissa pistin vähän släppiä naamaan ja pakkasin mm eväät. Isi tuli hakemaan klo 4.45 ja sitten matka lentoasemalle alkoi. Lentokentälle saavuttua halasin iskää, sanoin heipat ja aloitin lähtöselvityksen tekemisen. Siinä ei kauan nokka tuhissut kun sain jo lipun ja tarranauhan matkalaukkuuni laitettavaksi. Bag drop norwegianilla oli tosi simppeli, vein itse vain ruumaan menevän laukkuni hihnalle, piippasin viivalukijalla tarranauhan viivakoodin ja sinne se laukku lähti. Pag dropin jälkeen suuntasin portille. Aikaa siinä vaiheessa koneen nousuun oli noin 45min, joten aikaa riitti. Turvatarkastuksestakin pääsin läpi käsideseineni ja kannettavineni. Ilmeisesti 100ml käsidesipullolla ei voi räjäyttää lentokenttää. Kyllä MäcGaiver räjäyttäisi....

Portilla ei tarvinnut kauan istua kun koneeseen alettiin jo lastaamaan matkustajia. Menin viimeisten joukossa koneeseen ja silti jouduin jonottamaan kuin mikäkin hölmö. Noh, lentokoneessa istuin kahven rouvan vieressä, jotka olivat matkalla golffaamaan. Mukavia rouvia, mutta selvästi paheksuivat minun mikropizzan syömistäni kello 8 aamulla ja puhua räpättivät KOKO matkan. Yhden kerran olin juuri nukahtamaisillani ja juuri silloin toinen rouvista halusi pissalle. Noh, hätä kun tulee niin silloin on mentävä. Lento kesti lähemmäs viisi tuntia, mutta saavuimme malagaan 15min arvioitua aikaa aikaisemmin, ja jopa se viimeinen 15 minuuttinen lämmitti mieltä.

Sain matkalaukkuni melko nopeasti liukuhihnalta ja jatkoin saman tien matkaa ulos bussiasemalle. Kysyin yhdeltä ohikulkijalta, että millä bussilla pääsen city centeriin ja hän ohjasi minut odottamaan A-bussia. Bussi tulikin juuri sopivasti kun olin löytänyt pysäkin ja siitä se matka espanjan päässä sitten alkoikin. Bussimatka keskustaan kesti n. 20min mutta aika meni nopeasti, kun ihmettelin maisemia. Bussiasemalla käpyttelin aseman sisälle ja löysin heti ovien vierestä säilytyslokeroita joihin pystyi jättämään matkalaukkuja. Polettii tällaisene lokeroon maksoi 3,50 € (mikä oli mielestäni ihan potaskaa), joten ostin sellaisen. Ahtasin yhteen lokeroon isoimman matkalaukkuni, josta otin sitä ennen treenikassini ulos. Se oli Primarkin tavaroita varten mukaan pakattu. Tungin kaiken kauppakeskukseen tarpeettoman lokeroon ja otin mukaani treenikassin, passin ja rahapussin. Kysyin aseman yhden kojun myyjältä, että onko haluamaani kauppakeskus Lariokseen pitkä matka kävelle. Mies talutti minut ovista ulos ja kertoi 200 metrin päässä olevan rakennuksen olevan kysymäni kauppakeskus, ja sehän passas!! Kävelin siis 2min päähän ja eikun shoppailemaan. Suunnistin Primarkkiin ja vietin siellä tunnin. Ostin vaikka mitä ihanaa tarpeellista ja ehkä tarpeetontakin, mutta lähdin kaupasta tyytyväisenä ulos. Suunnistin ison (ja yhtäkkiä täyttyneen) treenilaukkuni kanssa kauppakeskuksen ruokakauppaan Eroskiin ja ostin sieltä juotavaa jogurttia ja cokista. Jätin laukkuni kauppaan mennessä vartijalle yhteen säilytyslokeroon ja vartian ahdatessa laukkuani lokeroon hän sanoi näin: Dios mio señora!, tarkoittaen sillä sitä, että mitä olen laukkuuni oikein tunkenut. Hymyilin ystävällisesti jä lähdin kiertelemään ruokakauppaa..


Estación de autobuses de Malaga
Laukun pohjalla minulla oli koto suomesta ostettu toinen mikropizza, joten kun pääsin kauppakeskuksesta ulos (mikä, täytyy sanoa, ei ollut ihan mikään helppo juttu) menin ulos istumaan ja syömään sen cokiksen kera. Aurinko Malagassa paistoi kuin naantalissa ja asteita oli noin 24 auringossa. Minulla oli kuuma, joten menin istumaan varjoon, kuten kaikki kunnon suomalaiset! Syötyäni eväät purkasin ostoksistani kaikki henkarit pois (niimpä, sain kaupasta lähes kaikkien vaatteiden henkarit mukaan) ja heitin ne roskiin. Laukkuuni tuli kummasti tilaa ja vaatteetkin mahtuivat sinne paremmin nätisti viikattuna. Operaation tehtyäni lähdin kävelemään takaisin bussiasemalle jossa vietin yli tunnin istuen ja ihmetellen maailman menoa. Kun oman bussini lähtöaika lähestyi, kävin vielä viimeisen kerran vessassa ja hain laukkuni turvalokerosta. Nostin laukkuni bussin alaosaan ja hyppäsin kyytiin. Kolmen tunnin buusikyyti sai alkaa.

Olin ostanut bussilippuni jo hyvissä ajoin netin kautta, mutta ilmeisesti se ei olisi ollut välttämätöntä, koska bussissa oli minun lisäkseni ehkä 13 ihmistä. Lipun olisi voinut ostaa bussiasemalta, mutta hyvä näinkin. Alku matka malagasta lähdettyämme seurailin melko virkeänä rantamaisemaa joka oli silmiä hivelevä. Malagasta Almeriaan suurinosa matkasta oli kokoajan rannan vierellä ajoa. Seurasin ohilipuvaa maisemaa noin 45 minuuttia kunnes nukahdin. Nukuin Motrilin ohi, mikä oli sinäänsä sääli, koska olisin halunnut kuikuilla setäsi asuinseutua, mutta ei siinä mitään. Heräsin siihen kun bussikuski pysähtyi ja huusi että nyt on kahvi ja tupakka tauko. Hyppäsin äkkiä bussin kyydistä ja kipitin pysähdyspaikan vierellä olevaan Restaurante Las Palmeras -nimiseen ravintolaan käymään vessassa. Nousin takaisin bussin kyytiin herkuttelemaan Pågenin minikorvapuusteilla ja cokiksella (mikä ei kyllä ollut paras yhdistelmä). Bussi jatkoi matkaa noin 10 minuutin kuluttua ja loppumatka kesti noin tunnin. Motrilin ja Almerian välillä oli todella korkeita vuoria ja paljon vihannesplantaaseja matalissa ja erittäin epäilyttävän näköisissä "viherhuoneissaan".


Zapatos nuevos
Almerian bussiasemalla minua odotti Mikkelissä vaihto-opiskelijana käynyt Christina. Oli mukava nähdä tutut kasvot kaikkien näiden espanjalaisten kasvojen keskuudessa. Chris ja minä kannoimme kaikki kolme laukkuani (huomaa että niitä oli aluksi vain kaksi mutta shoippailtuani Primarkissa, niitä olikin kolme) autolle, jossa meitä odotti Chrisin poikäystävä JOSE, what a surprise. Christina soitti puolestani tulevalle vuokraemännälleni, joka oli kipeä, ja saimme tietää että oven minulle avaa jompikumpi tulevistä kämppiksistäni. Löydettyämme oikean rakennuksen ja oikean rapun, kapusimme talon neljänteen kerrokseen, mikä ei ollut mitään suurta herkkua kun kannettavaa löytyi jonkun verran. Ovella meitä oli vastassa Sergio ja saimme laukut kannettua sisään. Asunnolle tuli noin puolen tunnin kuluttua sen varsinainen omistaja Carlos jolla oli vuokrasopimukseni mukana. Sopparit allekirjoitettiin neljälle kuukaudelle varmuuden vuoksi ja annoin vuokravakuuden 150 €. Siitä lähdimme käymään paikallisessa eroskissa joka oli ihan nurkan takana. Piti lähteä vielä samana iltana ruokaa ostamaan, koska sunnuntaina (tänään) ei ole oikein mikään paikka auki.

Olin hirveän väsynyt illalla kun pääsin vihdoin ja viimein asunnolle ruokaostoksieni kanssa. Pistin ruoat kaappiin ja siirryin heti gmailiin videopuhelua soittamaan. Huoneeni jossa istun tälläkin hetkellä on todella kylmä. Kivilattia oikein imee itseensä viileyttä ja koska asunnossa ei ole lämmitystä niin täällä on oikeasti tosi kylmä. Onneksi on vaatetta. Puin yöpuvun (lue kollarit ja kaksi pitkähihaista paitaa sekä sukat) ja sukelsin lakanan (joka on espanjassa peitto) ja kahden viltin väliin lopetettuani videopuhelun. Survoin korvatulpat korviin ja rupesin nukkumaan.

Oma huone

Matka meni siis hyvin vaikkakin se oli aika rankka. Illalla olisin voinut lähteä samantein takaisin suomeen koska väsyneenä ei halua kokea mitään uutta tai stressaavaa. Ikävähän siinä iski kotiin. Sain nukuttua yöni melko sikeästi, vaikkakin heräsin yhden kerran vessaan ja kuuntelin kaikenmoisia ääniä. Aamulla minulle selvisi että rapina ja huuto, jota kuuntelin aamuyöstä korvatulppieni lävitse olikin pulu, joka käpisteli aivan ikkunani vieressä olevan ilmastointilaitteen päällä. Se pulu on kova huutamaan. Purkasin aamulla kaikki laukkuni ja sain kaiken mahtumaan kivasti omaan huoneeseen. Huoneessani on yksi lipasto ja yksi todella iso vaatekaapisto, joten tilaa riittää kyllä.

Olen tänä päivänä kierrellyt kaupungilla Chrisin ja sen poikaystävän kanssa ja nyt tapaan Chrisin ystäviä paikallisessa kahvilassa. Sinne ois pitänyt lähteä kävelemään jo äsken mutta en malttanut olla saamatta tätä postausta valmiiksi. Lisää kuulumisia tulee piakkoin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti