Sukulaisia ja synttäreitä

Viime viikonloppuna väsymyksestä huolimatta lähdin yhdeksi yöksi Motriliin tervehtimään setääni ja hänen perhettään. Motriliin menin bussilla ja matka kesti noin kaksi tuntia. Bussissa minulle tuli huono-olo koska kuski ajoi hirmuisen kovaa mutkikkailla teillä. Jos olisin osannut arvata bussikyydin laadun, niin olisin ottanut matkapahoinvointitabletin ennen matkan alkua. Motriliin päästyäni, Josito (enoni) oli vaimonsa Maiten kanssa minua vastassa. Hyppäsimme autoon ja ajoimme heidän asunnolleen. Tunnistin kadun heti kun pääsin sinne, mutta mielestäni paljon oli muuttunut. Taloon sisälle päästyäni kaikki vaikutti kamalan pieneltä, mutta muistin kuitenkin missä esimerkiksi vessat olivat. Viimeisestä motrilin vierailusta on aika paljon aikaa....

Emme tehneet loppupäivästä mitään ihmeellistä. Illalla kävimme tapaksia syömässä ja koska kaikki olivat väsyneitä niin painuimme melko aikaisin nukkumaan. Minä heräsin yöllä kolme kertaa siihen että minulla oli huono-olo ja yhdistin sen vain bussimatkan jälkeiseen mahanmyllerrykseen. Aamulla minun oli tarkoitus lähteä jositon kanssa aamupalalle rannalle, mutta ripsiväriä laittaessani tunsin kuinka huono-olo tuli taas entistä voimakkaampana. Tuntui kuin olisin lähtenyt oksentamaan, kunnes huomasin että naamani oli ihan valkoinen. Valkoisen naaman ja huonon olon yhdistelmä tarkoittaa minulla pyösrtymistä, ja koska sen onneksi älysin ENNEN kuin pyörryin, niin menin äkkiä istumaan vessan lattialle. Raahauduin takaisin sänkyyn maiten avustamana ja minulle juotettiin sokerivettä. En oikein taaskaan hiffannut että mistä tuommoinen heikko olo oikein tuli, kun edellisenä päivänä olin syönyt ihan normaalisti... Noh, selvisin säikähdyksellä.

Koska olo oli sitten mitä oli, niin nukahdin kahdeksi tunniksi vielä sänkyyn kunnes maite tuli herättämään minua aamupalalle. Loppupäivä meni vetelissä merkeissä, koska minulla ei oikein riittänyt voimia mihinkään. Syötiin marmeladi paahtoleipiä ja vastapuristettua appelsiinimehua. Niin ja tietysti Cola-Caota, jota en ollut itse raaskinut ostaa. Istuimme terassilla melkein koko iltapäivän ennen kuin bussini almeriaan lähtisi. Aurinko oli niin kuuma, että silloin olisi kyllä ollut tosi hyvä rantakeli.




Maanantaina vietimme koko päivän rannalla vaihto-opiskelija porukalla. Olimme vuokranneet bussin viemään meidät vähän kauemmaksi rannalle, ja kyllä se kaunis paikka olikin. Kaikilla oli omat eväät mukana ja nautimme porukalla auringosta. Merivesi oli niin kylmää että meinas varpaat irrota. Ilma ei ollut mitenkään hiostava, koska rannalla tuuli paljon, ja siksi en huomannut jalkapöytieni palavan. Mistään muualta en palanut kuin jalkapöydistä! Aikaisemminkin olen ne polttanut, mutta jostain syystä en ikinä muista laittaa aurinkorasvaa varpaisiin. Se ei niinkuin ole ensimmäisenä mielessä.

Keskiviikkona järjestimme Valentinalle yllätysbileet, koska hän täytti 25v. Kaikenmaailman kepulikonstit me kyllä käytettiin että varmistuttiin valentinan jokaisesta liikkeestä ja siitä että saadaan se muka käymään jossain asioilla ennen kuin vieraat hiippailee meidän kämpälle. Loppujen lopuksi yllätys olikin niin suuri, että valentina melkein rupesi itkemään ilosta, koska säikähti 25 ihmistä pimeässä olohuoneessa. Ja miten sitten tiedän että bileet oli onnistuneet? Noh, tietenkin siten että naapuri tulee valittamaan melusta ja että juuri sillä sekunnilla kun rakennuksessa on hiljaisuus, niin poliisi on oven takana. JES! Eipä se yllätys tietenkään ollut, kun pelkästää 25 ihmisen puhumisesta tulee kova melu, saatika sitten jos ne on vähän juoneet alkoholia, niin desibelit senkun vaan nousee.

Tämä viikonloppu menee todennäköisesti ensiviikon kokeisiin valmistuessa. Luvassa on turistimarkkinoinnin ensimmäinen osakoe, joka on monivalitatesti (LOL!). Ja sitten perjantaina on espanjan kurssin lopullinen koe, josta pääsen kyllä läpi vaikka kirjoittaisin silmät kiinni ja kiinalaisilla aakkosilla.