Ensimmäinen päivä käynnistyi hytisevissä tunnelmissa, koska makuuhuoneeni oli todella kylmä. Olin ottanut illalla nukkumaan mennessäni kaksi vilttiä päälleni, joten jos olin aivan paikallaan peittojeni alla, oli lämmin. Kuten mainitsin aikaisemmassa postauksessani: purkasin aamulla laukut ja sen jälkeen söin aamupalaa. Lähdimme Chrisin ja ja hänen poikaystävänsä kanssa katsomaan joka vuotista karnevaalikulkuetta Almerian keskustaan. Koska tapatuma on vain kerran vuodessa, paikalla oli paljon ihmisiä ja erityisesti lapsia, jotka oli puettu hullunkurisiin naamiaisasuihin. Sain tapahtumasta joitakin kuvia ja Chris kuvasi videotakin. Koska saavuimme seuraavaan tapahtumaa hieman myöhässä niin kiertelimme sitten kaupungilla ihan muuten vain. Päästyämme kaupungin pieniltä kaduilta pois Chris ja Josemi päättivät lähteä näyttämään yliopistoa. Sunnuntainahan siellä ei tietenkään ollut juuri ketään, muuta kuin muutamia opiskelijoita kirjastolla lukemassa kokeisiin. Chris sanoi paikan olevan jopa pelottavan hiljainen ja ettei ikinä ole nähnyt koulun pihaa sellaisena. Minua hiljaisuus ei haitannut, koska täällä kyseinen luksus kuin hiljaisuus, on aika harvinaista herkkua. Koululta paikalliset oppaani heittivät minut lähelle asuntoani ja käppäilin siitä kotiin.
Myöhemmin lähdin vielä kävelemään almerian pohjoispäätä kohti istumaan kahvilaan Chrisin, Josemin, Maria Angelesin ja M-A:n miesytävän kanssa, jonka nimeä en enää muista. Löysin kahvilasta eräänlaisen kahvijuoman, jota pystyin juomaan. Täällä kun ollaan vähän väliä menossa kahvittelemaan milloin kenenkin kanssa ja aina kysytään että: Vamos a tomar un cafetito? Minä en juo kahvia, hyi ja yäk. Kahvilassa Chris ja M-A kuitenkin tilasivat Bombon batada:n jossa oli vähän kahvia, leche contensadaa (jonkunlaista maitotiivistettä) ja jäätelöä sekä sokeria. Sellainen kahvi oli kyllä hyvää, jos sitä nyt kahviksi oikein voi kutsua. Nyt voin siis ainakin vastata myöntävästi kahvikutsuun ja oikeasti juoda "kahvia". :D
Lähdettyämme kahvilasta kävimme Chrisin asunnolla ja kiertelimme muuten katuja. Päivä oli kuitenkin ollut pitkä, joten puoli yhdeksän maissa espanjan aikaa aloin olemaan jo väsynyt. Minut heitettiin asunnolle ja päivä olikin siltä osin pulkassa. Kävin asunnolla ensimmäistä kertaa suihkussa, joka täytyy sanoa oli kyllä taas kokemus. Ensin kesti aikaa saada suihkusta lämmintä vettä ja kun sitä vihdoin tuli, se muuttui kuumaksi ja sitä piti yrittää saada vähän viileämmäksi. Hanan kääntömahdollisuudet on tässä kämpässä jotenkin minimaaliset, joten aina kun liikutin vain millimetrinkin hanaa esim lämpimämmän puolelle, sieltä tuli kuumaa ja tai päinvastoin toiseen suuntaan. Kun vihdoin oli löytänyt hanasta oikean lämpötilan ilman, että piti täristä ja hyppiä veden alta pois, tuli suihkun suuttimesta niin pienellä paineella vettä, että pelkkien hiusten märäksi saaminen vei aikaa. Näitä hiuksia kun ei ihan heti läpimäriksi saa.
Söin iltapalaksi tekemääni makaronia ja kastiketta ja höpöttelin gmailin välityksellä paremmalle puoliskolleni. Asunnolle saapui toinen kämppiksistäni, jota en ollut vielä tavannut, Diego. Hän oli pitkä ja erittäin boheemin näköinen: kiharat pitemmät hiukset ja tuuhea parta. Asun siis tällä hetkellä Sergion ja Diegon kanssa. Sergio puhuu hyvin englantia, koska on ollut vaihdossa skotlannissa ja Diego taas ei puhu englantia ollenkaan. Vaihdoin pari sanaa Diegon kanssa ja hän kysyi että miten ensimmäinen yö sujui. Kerroin että huoneessani on todella kylmä ja hän nappasi omasta huoneestaan pienen patterin, jonka sai lämpiämään töpselin seinään pistämällä. Hän ei sitä itse kuulemma tarvinnut. Jes, vihdoin vähän lämpöä tähän kivihuoneeseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti