14.2.
Ystävänpäivä. Olin koko päivän yksin, enkä tehny mitään.
Kävin vähän ulkona ja synkistelin yksinäisyyttäni. Illalla kiukuttelin Gmailin
hangoutin välityksellä paremmalle puoliskolle siitä miten potaskaa yksin
oleminen on ja sitä miten erittäin potaskoja mun kämppikset oli. Lyhyt virsi
kaunis: surkea ystävänpäivä!
15.2.
Perjantaiaamu ja uudet seikkailut.. Toivoin heti herättyäni,
että ystävänpäivän jälkeinen päivä toisi jotain mukavaa tullessaan. Lähdin
yliopistolle heti kun sain luuni väännettyä sängystä ylös. Seikkailin koulun
pihamaalla jonkun aikaa ennen kuin löysin etsimäni ESN Almerian toimiston. ESN
Almeria on vapaaehtoisista koostuva opiskelijaryhmä, joka järjestää
vaihto-opiskelijoille aktiviteetteja vaihdon aikana. ESN on tunnettu järjestö
ympäri eurooppaa.
Lähdin toimistolle selvittämään maanantain lukujärjestystä
ja maksamaan retken Barcelonaan. Kun kyseiset toimenpiteet oli toimiston
Carloksen kanssa hoidettu, hän kysyin muuten kuulumisiani ja tuli puhetta siitä,
että haluan vaihtaa asuntoa, koska kämppikset poltti tupakkaa ja marihuanaa
asunnossa sisällä. Jos mua yhtään tuntee, niin arvaa kyllä etten sellasta
toimintaa hirveen pitkään jaksa katella, varsinkaan kun kaikki maailman savut
tunkeutu myös mun makuuhuoneeseen. Noh, siinä sitten Carlos (selvänä
naistenmiehenä) kysyi että no etsitäänkö mulle uusi asunto. Ajattelin että kun
kerran olin toimistolla niin etsitään vaan. Rupesimme katsomaan potentiaalisia
opiskelija-asuntoja, joissa asui ennestään vaihto-opiskelijoita tai paikallisia
ja heillä oli asunnossaan huone vapaana. Siinä sitten katsellessa huomasin,
että takanani seisoi pienikokoinen tyttö ja ajattelin, että koska minulla ei
ollut kiire niin kysyin, että haluaako hän hoitaa asiansa siinä välissä. Tyttö
esittäytyi Tatianaksi Ranskasta ja kertoi olevansa toimistolla samoilla asoilla
kuin minä, elikkä asuntoa oli hänkin vailla. Totesin heti, että Tatiana tulee
viereiselle penkille etsimään kämppää ja katsotaan yhdessä asuntoa molemille.
Siinä jutellessa minulle selvisi, että Tatiana halusi asua ainoastaan tyttöjen
kanssa eikä todellakaan kenenkään kanssa joka polttaa. Niimpä päätimme että
tarvitaankin kaksi huonetta, koska voisimme hyvin asua toistemme seurassa.
Potentiaalisia asuntoja löytyi ja Carlos pepsodent hymyllään huoneen valaisten
soittelin opiskelijoille kysyen vapaista huoneista.
Carlos löysin yhden asunnon joka oli täysin tyhjillään
ja kertoi siinä olevat neljä
makuuhuonetta, olohuone, keittiö ja kaksi vessaa. Ajattelimme heti Tatianan
kanssa että se kämppä pitää mennä katsomaan. Toimistossa oli samaan aikaa
muutama italiailainen ja koska emme puhuneet mitenkään erityisen hiljaa, eräs
italialaisista tökkäsi minua käteen ja kysyi, että etsitäänkö me kolmatta
tyttöä meidän kanssa asumaan. No mehän todettiin, että jos kyseinen kämppä jota
haluamme mennä katsomaan on hyvä niin siellä on vielä kaksi huonetta vapaana.
NOH, sitten tämä italialaispoika Antimo nimeltään, viittasi kädellänsä
italialaistyttöön Valentinaan, joka oli huonetta vailla. Ja niin meitä oli
siinä sitten kolme. Carlos sanoi soittavansa ison asunnon omistajalle ja
kysyvänsä sen tilannetta. Kämppä oli tyhjänä ja kaipaisi asukkaita. Asunnon omistaja
Rafael sanoi Carlosille puhelimessa, että on valmis tulemaan hakemaan meidät
tytöt yliopistolta heti, jos haluamme nähdä asunnon. Multa meinas leuka tippua
lattialle, kun kuulin että meitä tullaan hakemaan ja sitten meidän kuskataan
asunnolle. Totesimme tyttöjen kanssa että tietenkin lähdetään katsomaan asuntoa
ja sinne me sitten lähettiin. Mukaamme tarttui vielä saksalaistyttö Lina, joka
oli Tatianan kaveri, mutta ei ollut asuntoa vailla. Sitten me neljä kävelimme
yliopiston bussipysäkille ja hyppäsimme Rafaelin kyytiin.
Ajoimme Almerian Zapillo nimiselle alueelle, jossa asuin
sillä hetkellä niiden poikien kanssa. Menimme Calle Cantoria nimiselle kadulle
ja kävelimme kolmanteen kerrokseen katsomaan asuntoa. Asunto oli kooltaan 110
neliömetriä eli tilaa riitti. Ihastuimme asuntoon ensisilmäykselle ja
vaihdoimme pari sanaa englanniksi, ettei Rafael ymmärrä meitä, ja sitten
päätimme että me haluamme muuttaa kyseiseen asuntoon. Menimme päätöksen
kunniaksi istumaan rantabulevardille Alaska –nimiseen ravintolaan ja
herkuttelemaan tapaksilla.
16.02.
Pakkasin laukkujani jo edellisenä iltana ihan innoissani ja
tiesin että tuleva yö olisi viimeinen haisutalossa. Aamulla kun heräsin niin
otin viimeisen kerran yhteyden suomeen netin kautta, sillä tiesin että
seuraavan nettiyhteyden saaminen veisi aikaa. Kun laukut oli pakattu ja
nettipuhelut puhuttu niin aloin kantaa laukkujani neljännestä kerroksesta
alimmaiseen. Kirjoitin kämppäkavereilleni lapulle mitä on tapahtunut ja jätin
asunnon avaimet lapun päälle. Ts. mä hiivin aamulla hiiren hiljaa sieltä
haisukämpästä ulos enkä jättänyt pojille kuin vain lapun missä luki, että
heihei ja törmäillään. Heh heh.
Lähdin raahaamaan kaikkia laukkujani ja niissä olevia
ruokatarvikkeita hirveetä ähinää pitäen lähellä olevaan Albergueen
(nuorisohostelli), jossa Tatiana oli
asunut muutaman päivän ennen asunnon löytymistä. Kun pääsin perille niin Rafael
oli siellä jo autonsa kanssa odottamassa, joten heitimme Tatianan kanssa laukut
auton perään ja lähdimme ajamaan Calle Cantorialle. Valentina tuli Linan
kyydillä perässämme asunnolle.
Kun olimme asettuneet taloon jossain määrin niin lähdimme
kävelemään Carrefour –kauppaan, jota suomessa vastaisi Prisma. Ostimme
kaikenlaista ruokaa ja tarpeellista muuta asuntoon ja minä ostin myös Yoigo
nimisen firman prepaid-kortin kännykkääni, koska nettiä minulla ei kännykässä
ollut. Otimme kaupasta taksin asunnolle, koska kantamuksia oli niin paljon,
eikä matkaa ollut kuin reilu kilometri niin taksi maksoi noin 4 euroa.
Purkasimme ostokset asunnolla ja minä halusin heti ensimmäisenä mennä suihkuun
koska olin hikoillut laukkujen raahamisesta johtuen. Auringon paahtaminen
niskaan ei tietenkään ollu auttanu yhtään. Kun olin päässyt suihkuun ja aloin
laskemaan vettä, niin sit ei tullut juuri yhtään ja sekin vähä mitä tuli, oli
jääkylmää. No, eihän siinä sitten kuin että soitetaampa Rafaelille. Koska itse
olin alasti suihkussa niin huusin Tatianalle että hakee mun kännykän ja soittaa
sillä Rafaelille. Rafaelin mukaan meidän ois pitäny heti vaihtaa kaasupullo
vedenlämmittimeen (jota se ei luonnollisestikkaan ollut meille kertonut). Voi
varmaa arvata ettei kukaan meistä osannut tehdää mitään millään kaasupullolla.
Mentiin kysymään naapurin tädiltä neuvoa ja se tuli laittamaan sen meille.
Vedenlämmitin ei kuitenkaan käynnistynyt, joten pyysimme naapuriamme puhumaan
Rafaelin kanssa puhelimessa, koska meitä se ei kuitenkaan ymmärtäisi. Kun
ystävällinen naapurimme sai puhelun lopetettua niin yhtäkkia Rafael olikin jo
meidän oven takana. Erittäin vikkelä mies se Rafael: se on meinaan jotain 150
cm pitkä niin sillon sen täytyy olla nopea. Jotta Rafael sai vesilämmittimen
toimimaan niin siihen tarvitsi sytkäriä. JOO, sehän me oltaiskin heti tiedetty,
että kaasupullon ja sytkärin kanssa ois pitänyt ruveta samaan aikaan
leikkimään; ei kiitos. Vesi alkoi kuitenkin lämpenemään ja minä pääsin
suihkuun. Suihkun jälkeen istuimme kaikki kolme ja Lina olohuoneesamme ja nautimme
cokacolaa ja olutta (johon minä en tietenkään koskenu, hyi).
17.2.
Ensimmäinen yö vietettiin hyytävissä tunnelmissa, koska iso
kämppämme oli erittäin kylmä, niin kuin kaikki asunnot tällä hetkellä
Almeriassa, koska kaikki on tehty kivestä ja se oikein imee kylmää. Menimme
lounaalle Tatianan ranskalaisen ystävän Fannyn luo ja söimme pastaa. Sieltä
jatkoimme istumaan Cafe Parisiin, jossa oli istumassa Antimo ja Alfonso (pojat
jotka tapasimme ESN:n toimistolla). Pojat olivat kahvilassa katsomassa Napolin
jalkapallojoukkueen peliä. Istuimme kahvilassa heidän kanssaan pari tuntia,
jonka jälkeen menimme vielä Fannylle kaikki yhdessä tutkimaan kurssiemme
aikatauluja. Kun asiat oli selvitetty niin palasimme omalle asunnollemme ja
aloitimme valmistautumisen ensimmäiseen koulupäivään, jota minulla ei sitten
ollutkaan, koska tunnit oli siirretty tiistaille. Pesin ensimmäisen
pyykkilastin ja laitoin sen roikkumaan espanjalaisittain erittäiän huterille
naruille joita pystyi liikuttelemaan keittiön ikkunasta.
18.2.
Maanantai aamuna menin kuitenkin koululle vaikka ei tunteja
ollutkaan, sillä minun piti hoitaa muita asioita. Kävin hakemassa ESN:n
opiskelijakortin, jolla saa alennuksia, tietyissä paikoissa Almeriassa.
Valentina tuli toimistolle myöhemmin tuntiensa jälkeen ja hän maksoi matkan
Barcelonaan. Lähdimme koululta keskustaan hoitamaan netin tilausta,
bussikorttien tilausta ja kännykän ostoa. Netti saatin laitettua tilaukseen
kahden tunnin työn jälkeen, johon liittyi kaikkea Rafaelin paikalle saamisesta
aina meidän vaihto-opiskelijuuteen. Kun netti oli saatu ”tilaukseen” niin
kävelimme Phone House nimiseen liikkeeseen etsimään minulle puhelinta ja
Valentinalle tablettia. Niitä ei löytynyt. Siitä siirryimme etsimään
passikuvakoppia, koska tarvitsimmi pienet henkilökuvat bussikorttiin sekä ESN:n
korttiin. Kun saavuimme Surbus:n toimistoon valmiina tilamaan bussikortit, niin
kaikki työntekijät olivat siestalla, ja kello oli 13.00! Päätettiin että tullaan seuraavana päivänä
koska in eSpain on neljän tunnin lounastauko…..
Päätimme lähteä käymään Centro Comercial Mediterraneossa,
joten hyppäsimme seuraavaan bussiin ja istuimme siinä 20 minuuttia, koska se
kiersi ihan ihmeellistä reittiä. Kun pääsimme kauppakeskukseen, olimme TÄYSIN
puhki. Vielä kävelimme kauppakeskuksen Phone Houseen, koska halusin katsoa
heidän kännykkä tarjonnan. Sieltähän sitten tarttui käteen HTC:n One X Plus
puhelin. Hinta oli kovin suolainen, mutta mikään muu ”vapaista” (tahtoo sanoa
sitä että espanjassa kaikki puhelimet myydään liittymän ja sopimuksen kanssa,
lukuunottamatta joitakin vapaita puhelimia, jotka liikkeet saavat itse päättää)
ei miellyttänyt minua, joten menin sitten ostamaan markkinoiden parhaimman
puhelimen. Nyt oon cool.
Kävin ostamassa sisätossut ja Valentina kaikkea itsellensä
tarpeellista ja hyppäsimme bussiin ja palasimme asunnolle. Kello oli kuusi, eli
olin ollut liikenteessä klo 9.00-18.00 lähinnä omilla jaloilla seisten. Olin
fiksuna tyttönä laittanut ballerinat jalkaan vaikka tiesin että tulemme
kävelemään paljon, joten jalkoja kuumotti ja niissä oli muutama rakko. Tyhmästä
päästä kärsii koko vartalo. Kun pääsimme kotiin niin vaihdoin kengät ja lähdin
vielä postittamaan parit kortit ja pienentämään sim-korttiani oikean kokoiseksi
uutta puhelinta varten. Siltä reissulta kun pääsin kotiin, niin kävin
suihkussa, söin ja kaaduin sänkyyn. Seuraavana aamuna olisi jotakuinkin
samanlainen rundi edessä.
19.2.
Lähdin aamulla aikaisin yliopiston kirjastoon tietokoneelle,
koska minun oli laitettava kurssivalintani UAL:n järjestelmään. Samalla
reissulla kävin verkkopankissa ja möllötin facebookkia. Kymmeneltä meillä alkoi
opastettu kierros yliopiston tiloissa, josta minulta jäi puolet välistä koska
jouduin poistumaan Tatianan kanssa tunnille. Tunti olikin vain 30 minuutin
pituinen, jossa opettaja periaatteessa kertoi että milloin kokeet on ja että
mitä aiheita kurssilla käsitellään. En oikein sitä suomalaisena ymmärtänyt että
käytimme kahdesta tunnista ainoastaan 30 min, kun hyvää aikaa olisi ollut vielä
vaikka millä mitalla… En kuitenkaan lähtenyt väittämään vastaan.
Palasimme puolen tunnin ”opiskelun” jälkeen takaisin
kierrokselle ja kierroksen loputtua menimme koulun omaan ravintolaan syömään
tapaksia. Itse otin Bocadillo con tortilla de patatas ja oli kyllä hyvää,
vaikka en ois kyllä ikinä uskonu syöväni leipää perunalla. Tapaksien jälkeen
lähdin Valentinan kanssa taas käymään keskustassa ja kävimme Surbusin
toimistolla laittamassa bussikorttihakemukset vetämään. Kävimme yhdessä vielä El
Arbol –ruokakaupassa ostamassa pieniä juttuja jonka jälkeen palasimme
asunnolle. Keskustassa ollessamme Tatiana oli vastaanottanut asunnollamme
nettiukkeli, joka oli käynyt katsomassa meidän kämpän ja sen että onko meillä
kaikki tarvittava netin laittamiseen. Suomessa olisit itse käynyt vain
ostamassa lootan, jossa lukee ADSL ja tökänny sen seinään niin tadaa, internet!
Illaksi lähdimme Nueva Almerian alueelle istumaan iltaa
Meksikolaisten asunnolle. Jaksoin olla niissä bileissä vähän yli kaksi tuntia,
jonka jälkeen minä ja Tatiana hipsimme hiljaisin äänin pois paikalta. Matka
asunnolle oli noin 2km, joten taas tuli kyllä käveltyä. Jalat on joka päivä
kamalan kipeet, kun kävellään niin paljon.
20.2.
Mulla ei ollut tunteja, eikä mitään tekemistä. En tehnyt koko
päivänä yhtään mitään. No okei, söin mä ruokaa ja venyttelin, mut siinä se kyl
periaatteessa oli.
21.2.
Torstaina eli eilen kävimme Alcazaba –linnassa, joka on
aivan Almerian keskustassa. Linna oli upea ja sitä ei voi oikein sanoin
kuvailla, joten laitan kuvia josta sitä voi tuijotella. Linnasta lähdimme
tapaskierrokselle ja kaikki italialaiset pojat kiusas mua koskemalla mua, kun
kerroin että Suomessa ei huidota käsillä eikä myöskään kosketa ihmisiä kun
jutellaan. Loppupäivä periaatteessa meni siis italialaisten käsikynkässä ja
herkkuja napostellen. Kesken tapasreissun Antimo sanoi mulle, että ”Laura,
tuolla on kaksi suomalaista tyttöä”. En aluksi meinannut uskoa, koska en ollut
tavannut kahden viikon aikana yhtäkään suomalaista. Siellähän ne istua möllötti
samanlailla kuin minä, Susanna ja Mari. Kun menin esittäytymään niin tuntui
jotenkin vaikealta puhua suomea, kun kaikki sanat tuli espanjaksi mieleen.
Eihän siinä, nyt en ole enää porukan ainoa suomalainen, mikä on sinäänsä ehkä
vähän huono homma, koska nyt saatan puhua täällä myös suomea ja se ei ole
toivottavaa. Mulla on E vaihde päällä ja se pysyy kunnes kolmen kuukauden
päästä vaihdan S:n takaisin.
Illalla oli TAAS ”botillon”, eli pienehkö fiesta. Vaikka
olimme kamalan väsyneitä koko päivän kävelystä niin silti vielä väännyimme
tällä kertaa italialaisten järjestämiin bileisiin, koska tiesimme että paikalla
on uusia vaihto-oppilaita. Kyseessä ollut botillon oli järjestetty Valerion
kunniaksi, jolla oli syntymäpäivä. Botillon oli kerrostaloasunnossa, joten
siellä oli todella ahdasta. Minä jaksoin olla bileissä tunnin, koska
italialaiset idiootit ravistivat shampanjapullot auki kuin formulakuskit
konsanaan. Hiukseni, vaatteeni, käteni ja naamani oli shampanjassa, joten
totesin että ”Ya basta”, eli nyt riittää ja poistuin vihaisena paikalta. Jos
joku mies olisi huutanut mulle kadulla jotain mitä ne nyt naisille yleensä
huutaa, niin olisi sillä shampanjan hajuisella ja makuisella kotiin
paluumatkalla saattanut mies kuulla kunniansa. Olin vihainen, näin niinku
lievästi sanottuna. Kello oli yli yksi yöllä kun pääsin sänkyyn.
22.2.
Perjantai aamuna noustiin kaikki aikaisin ylös, koska
ensimmäiset espanjan tunnit alkoivat klo 8. En muista milloin viimeksi olisin
joutunut heräämään ennen seitsemää, joten kyllä se vähän olemuksessa näkyi.
Normaalisti kun herään niin aikaisin, niin lähden kävelyttämään Pekkoa ulos ja
silloin kivasti piristyy, mutta täällä sellaista ei tule tehtyä, kun pitää
muutenkin herätä aikaisin että kerkeää oikeaan bussiin.
Espanjan tunnit oli lähinnä infoa ja itsensä esittelyä.
Tunnilla meitä oli noin 30 ja lisää on tulossa. Voisin kuvitella että ryhmäkoko
ensi keskiviikon tunneilla on jo 45 opiskelijaa. Kuten olettaa saattoi,
sukunimeni herättivät taas kummastusta, koska minulla niitä on kaksi. Suomessa
otetaan isän sukunimi ja espanjassa isän ja äidin. Ts. paikalliset täällä
ihmettelevät, että onko minulla espanjalaiset vanhemmat, mutta asumme suomessa
enkä puhu espanjaa. Silloin joudun selittämään, miten suomessa homma hoidetaan:
äidin nimi unohdetaan kokonaan ja otetaan isän sukunimi. Toisin sanoen, minulla
on espanjalaisten isovanhempieni sukunimet, jotka isäni on vanhemmiltaan
perinyt. Piste.
Tuntien jälkeen tulin asunnolle ja loikoilin musiikkia
kuunnellen. Illemmalla lähdin käymään Tatianan kanssa kaupassa ja kaupan
jälkeen lähdin Valentinan kanssa istumaan iltaa saksalaisten residenssiin.
Viihdyimme siellä Valentinan ja Fannyn kanssa reilun tunnin, koska kaikki
puhuivat saksaa ja me olimme vähän ulkopuolisia. Olimme kotona yhdeltä yöllä.
Internetin piti muuten tulla perjantaina, mutta arvatkaapa tuliko, NO EI!!!!
23.2.
Lauantai aamuna heräsin yhdeksän maissa, koska halusin
lähteä käymään markkinoilla. Siellä on kaikkea vaatteista ja kengistä
lakanoihin ja hedelmiin. Markkinoilla voi tehdä todella hyviä löytöjä esim
vaatteiden suhteen ja jos on tuoreiden vihannesten perässä niin sieltä löytää
parhaimmat. Viihdyin markkinoilla puolitoistatuntia kierrellen ja kaarrellen,
koska paikka oli iso. Kun olin mielestäni nähnyt kaiken, siirryin
churrokioskille herkuttelemaan. Aurinko paistoi kuumasti, joten markkinapäivä ei
olisi täydellisempi voinut olla.
Markkinoiden jälkeen palasin asunnolle ja tein ruokaa.
Söimme kaikki tytöt yhdessä, jonka jälkeen alkoi asunnon siivous. Tatiana
luuttusi lattiat, minä laitoin pyykin kuivumaan ja Valentina pesi kaikki
astiat. Tatianan laskiessa vettä lattialuuttuämpäriin, ilmeni pieni ongelma.
Tatianan oli onnistunut avaamaan hana niin, ettei sitä saanut enää kiinni. Vesi
vain juoksi hanasta, eikä kukaan meistä 15 minuutin jälkeen ollut osannut
sulkea sitä millään tavalla. Päätimme sulkea päähanan, joka sijaitsee
rappukäytävässä. Menimme kysymään naapurilta neuvoa, mutta hänestä ei ollut mitään hyötyä muuta
kuin että hän osasi antaa meille oman putkimiehensä numeron (huom! ei ihan kuka
tahansa putkimies kelpaa; oma sen on oltava). Soitimme putkimiehelle ja
toivoimme että hän työskentelee myös lauantaisin. Olimme aikaisemmin jo
yrittäneet soittaa vuokraisännällemme kolme kertaa, mutta naapurin mukaan
Rafael menee aina viikonlopuksi maalle, jolloin hän ei vastaa puhelimeen….
Huoh.
Putkimies oli meidän onneksemme töissä ja saapui
asunnollemme viidessä minuutissa. Näytimme hänelle ongelmamme ja hän hoiti sen
minuutissa. Meille tuli vähän tyhmä olo, kun oltiin oltu niin avuttomia, mutta
onneksi meillä oli asunnossa muitakin ongelmia putkien kanssa, joten
putkimiehen hommat eivät siihen minuutin urakkaan vielä loppuneet. Koska
asunnossamme ei ollut ennen meitä asunut vähään aikaa ketään, putkien
tilannetta ei ollut tarkastettu kunnolla. Meillä on kaksi vessa, jossa toisessa
ei toimi suihku ja vessanpytty ja toisessa ei tule hanasta eikä bideestä
kunnolla vettä. Ts. aina kun käytimme vessaa numero 2, jouduimme sen jälkeen
hyppäämään vessaan numero 1 esimerkiksi pesemään kädet. Kerroimme putkimiehelle
kaikista ongelmistamme ja asunnolla tapahtui edistystä. Oma vuokranantajamme
kun on vähän hidas liikkeissään, niin olimme kärsineet toisen vessan tukossa
olosta jo melkein viikon päivät. Vessa saatiin auki. Hanasta tulee nyt vettä.
Toinen suihkukin toimii nyt suhteelliset hyvin jne. Kaikkia ongelmia tämä fontanero
del cielo (putkimies taivaasta), ei pystynyt korjaamaan koska hänellä ei ollut
varaosia, mutta niiden luulisi hoituvat Rafaelinkin toimesta..
Laskua putkimiehen hommista tuli 50 €, mutta se olli pieni
hinta siitä että hanasta tulee kunnolla vettä ja että toinenkin vessa toimii,
vaikkakaan emme uskalla tehdä hätää numero 2 vielä vessassa numero 1, niin
ainakin hädän numero 1 voi tehdä nyt kahdessa vessassa. Kun putkimies oli
lähtenyt niin siivosimme asuntomme loppuun ja Illalla menimme rantabulevardille
tapaksille (tapas + juoma = 2 €). Palasimme aikaisin asunnolle ja menimme
hyvillä mielin nukkumaan.
24.2.
Sunnuntaina löhösimme kaikki aamupäivään asti
olohuoneessamme ja tuijotimme teleä. Kahden maissa söimme ruokaa ja lähdimme
kävelemään rannalle. Rannalle päästyämme istuimme muiden vaihto-opiskelijoiden
kanssa auringon alla ja höpöttelimme joutavia. Osa pelasi lentopalloa, joten
tietenkin kannustimme pelaajia. Istuimme auringossa kolme tuntia, jonka jälkeen
siirryimme kahvilaan istumaan, koska päivä alkoi viilenemään. Istuimme siellä
tunnin ja siitä siirryimme Cafe Restaurante Tio Tom:iin, joka on erityisesti
sunnuntai-iltaisin täynnä. Raflan ovet aukenivat kahdeksalta ja me olimme
ensimmäisenä oven takana. Minä tilasi El Proben ja Moston. El Probessa oli
paistettuja perunoita ja paprikaa, valkosipulivaahtoa, sipulia, kananmuna,
pekonia ja patonkia. Mosto on vähän kuin mehua. Maha tuli tästä isosta
tapaksesta ja juomasta täyteen ja hintaa tälle kokonaisuudelle oli hurjat 2,70
€. Mitenhän mä oikein saan nää rahat riittämään……
25.2.
ODOTAN ETTÄ INTERNET TULEE, KOSKA MULLA EI OO KOULUA!
Illalla kun taas totesimme, että internet ei ole
selvästikkään tulossa, lähdimme yliopiston järjestämään elokuvailtaan. Onneksi
menimme paikalle ajoissa sillä koko auditorio oli aivan täynnä kun elokuva
alkoi. Elokuvana oli Intouchables en español. Olin nähnyt leffan kaksi kertaa
aikaisemmin, mutta hyvän elokuvan voi katsoa monta kertaa uudestaan. Elokuvan
jälkeen siirryimme La Tahonaan syömään kanan kyyneliä ja köyhän miehen
perunoita. Istuimme ravintolassa kaksi tuntia jonka jälkeen siirryimme La
Clasicaan jossa opetetaan ilmaiseksi joka maanantai ja tiistai salsaa,
merengueta ja cha cha chata. Olimme paikalla hyvissä ajoin, sillä ohjelman
mukaan tanssiopetuksen olisi pitänyt alkaa 23.30. Aika tällaiselle
salsatunnille oli aika outo, mutta koska opetus järjestettiin yökerhossa niin
se selitti asiaa. Kello oli 1.15 kun päätimme että nyt saa riittää
salsaopettaja Manolon odottelu. Vedimme takit niskaan ja nappasimme laukkumme
ja kun astuimme La Clasicasta ulos, oli Manolo edessämme. Toivotimme hänelle
antoisaa opetustuokiota ja hyvää yötä ja marssimme taxille.
26.2.
Internet ei ole saapunut talouteemme. Tänään on Welcome party,
jossa on tarjolla pizzaa, pastaa, olutta ja tinto de veranoa. Saa nähä mitä
noista saan kurkustani alas. Kuvia blogiin lisäilen vaikka huomenna jos saamme
internetin.
27.2.
Tervetulobileet oli hyvin järjestetty ja pizzaa riitti
kaikille. Jopa minulle maistui. Jaksoin olla bileissä kahteen asti kunnes
väsymys vei voiton ja hyppäsimme Valentinan kanssa taxiin ja palasimme
asunnolle. Tänään aamulla meillä oli espanjan tunnit kello kahdeksan, joten
heräsin 6.45. Nukuin noin 3,5 tuntia. Aamulla olin kuitenkin pirteä kuin
peipponen, joka johtunee siitä että en ollut päässyt sikeään uneen. Espanjan tuntien
jälkeen palasin asunnolle, tein ruokaa, söin ja makoilin sängyssä. Tietenkiin
nukahdin pariksi tunniksi ja nousin tuossa kahden maissa hirmuisena zombina.
Juuri hetki sitten postipate toi meille paketin, jossa kas
kummaa olikin internet. Minä asensin sen seinään kiinni ja nyt on yhteydet taas
ulkomaailmaan. Enempää en jaksa kertoilla ja kuvia tosiaan lisäilen kunhan
kerkeän. Huomenna alkaa viikonloppureissu Alicanteen, Tarragonaan ja
Barcelonaan, joten ensi viikolla minusta kuuluu sitten taas uutta. Hasta luego.
Ehin jo moneen otteeseen ihmetellä joko sun bloggausinto loppu :D mutta kiva lukea miten siellä menny, hyvän kuulosia ruokia ja kiva että löysit paremmat kämppikset. Voin niin kuvitella kuinka kiukustunu oot ollu esim. tosta pilven polttelusta :D
VastaaPoista