keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Kaksi viikkoa ilman nettiä



14.2.
Ystävänpäivä. Olin koko päivän yksin, enkä tehny mitään. Kävin vähän ulkona ja synkistelin yksinäisyyttäni. Illalla kiukuttelin Gmailin hangoutin välityksellä paremmalle puoliskolle siitä miten potaskaa yksin oleminen on ja sitä miten erittäin potaskoja mun kämppikset oli. Lyhyt virsi kaunis: surkea ystävänpäivä!

15.2.
Perjantaiaamu ja uudet seikkailut.. Toivoin heti herättyäni, että ystävänpäivän jälkeinen päivä toisi jotain mukavaa tullessaan. Lähdin yliopistolle heti kun sain luuni väännettyä sängystä ylös. Seikkailin koulun pihamaalla jonkun aikaa ennen kuin löysin etsimäni ESN Almerian toimiston. ESN Almeria on vapaaehtoisista koostuva opiskelijaryhmä, joka järjestää vaihto-opiskelijoille aktiviteetteja vaihdon aikana. ESN on tunnettu järjestö ympäri eurooppaa.
Lähdin toimistolle selvittämään maanantain lukujärjestystä ja maksamaan retken Barcelonaan. Kun kyseiset toimenpiteet oli toimiston Carloksen kanssa hoidettu, hän kysyin muuten kuulumisiani ja tuli puhetta siitä, että haluan vaihtaa asuntoa, koska kämppikset poltti tupakkaa ja marihuanaa asunnossa sisällä. Jos mua yhtään tuntee, niin arvaa kyllä etten sellasta toimintaa hirveen pitkään jaksa katella, varsinkaan kun kaikki maailman savut tunkeutu myös mun makuuhuoneeseen. Noh, siinä sitten Carlos (selvänä naistenmiehenä) kysyi että no etsitäänkö mulle uusi asunto. Ajattelin että kun kerran olin toimistolla niin etsitään vaan. Rupesimme katsomaan potentiaalisia opiskelija-asuntoja, joissa asui ennestään vaihto-opiskelijoita tai paikallisia ja heillä oli asunnossaan huone vapaana. Siinä sitten katsellessa huomasin, että takanani seisoi pienikokoinen tyttö ja ajattelin, että koska minulla ei ollut kiire niin kysyin, että haluaako hän hoitaa asiansa siinä välissä. Tyttö esittäytyi Tatianaksi Ranskasta ja kertoi olevansa toimistolla samoilla asoilla kuin minä, elikkä asuntoa oli hänkin vailla. Totesin heti, että Tatiana tulee viereiselle penkille etsimään kämppää ja katsotaan yhdessä asuntoa molemille. Siinä jutellessa minulle selvisi, että Tatiana halusi asua ainoastaan tyttöjen kanssa eikä todellakaan kenenkään kanssa joka polttaa. Niimpä päätimme että tarvitaankin kaksi huonetta, koska voisimme hyvin asua toistemme seurassa. Potentiaalisia asuntoja löytyi ja Carlos pepsodent hymyllään huoneen valaisten soittelin opiskelijoille kysyen vapaista huoneista. 

Carlos löysin yhden asunnon joka oli täysin tyhjillään ja  kertoi siinä olevat neljä makuuhuonetta, olohuone, keittiö ja kaksi vessaa. Ajattelimme heti Tatianan kanssa että se kämppä pitää mennä katsomaan. Toimistossa oli samaan aikaa muutama italiailainen ja koska emme puhuneet mitenkään erityisen hiljaa, eräs italialaisista tökkäsi minua käteen ja kysyi, että etsitäänkö me kolmatta tyttöä meidän kanssa asumaan. No mehän todettiin, että jos kyseinen kämppä jota haluamme mennä katsomaan on hyvä niin siellä on vielä kaksi huonetta vapaana. NOH, sitten tämä italialaispoika Antimo nimeltään, viittasi kädellänsä italialaistyttöön Valentinaan, joka oli huonetta vailla. Ja niin meitä oli siinä sitten kolme. Carlos sanoi soittavansa ison asunnon omistajalle ja kysyvänsä sen tilannetta. Kämppä oli tyhjänä ja kaipaisi asukkaita. Asunnon omistaja Rafael sanoi Carlosille puhelimessa, että on valmis tulemaan hakemaan meidät tytöt yliopistolta heti, jos haluamme nähdä asunnon. Multa meinas leuka tippua lattialle, kun kuulin että meitä tullaan hakemaan ja sitten meidän kuskataan asunnolle. Totesimme tyttöjen kanssa että tietenkin lähdetään katsomaan asuntoa ja sinne me sitten lähettiin. Mukaamme tarttui vielä saksalaistyttö Lina, joka oli Tatianan kaveri, mutta ei ollut asuntoa vailla. Sitten me neljä kävelimme yliopiston bussipysäkille ja hyppäsimme Rafaelin kyytiin.
Ajoimme Almerian Zapillo nimiselle alueelle, jossa asuin sillä hetkellä niiden poikien kanssa. Menimme Calle Cantoria nimiselle kadulle ja kävelimme kolmanteen kerrokseen katsomaan asuntoa. Asunto oli kooltaan 110 neliömetriä eli tilaa riitti. Ihastuimme asuntoon ensisilmäykselle ja vaihdoimme pari sanaa englanniksi, ettei Rafael ymmärrä meitä, ja sitten päätimme että me haluamme muuttaa kyseiseen asuntoon. Menimme päätöksen kunniaksi istumaan rantabulevardille Alaska –nimiseen ravintolaan ja herkuttelemaan tapaksilla.

16.02.

Pakkasin laukkujani jo edellisenä iltana ihan innoissani ja tiesin että tuleva yö olisi viimeinen haisutalossa. Aamulla kun heräsin niin otin viimeisen kerran yhteyden suomeen netin kautta, sillä tiesin että seuraavan nettiyhteyden saaminen veisi aikaa. Kun laukut oli pakattu ja nettipuhelut puhuttu niin aloin kantaa laukkujani neljännestä kerroksesta alimmaiseen. Kirjoitin kämppäkavereilleni lapulle mitä on tapahtunut ja jätin asunnon avaimet lapun päälle. Ts. mä hiivin aamulla hiiren hiljaa sieltä haisukämpästä ulos enkä jättänyt pojille kuin vain lapun missä luki, että heihei ja törmäillään. Heh heh.

Lähdin raahaamaan kaikkia laukkujani ja niissä olevia ruokatarvikkeita hirveetä ähinää pitäen lähellä olevaan Albergueen (nuorisohostelli),  jossa Tatiana oli asunut muutaman päivän ennen asunnon löytymistä. Kun pääsin perille niin Rafael oli siellä jo autonsa kanssa odottamassa, joten heitimme Tatianan kanssa laukut auton perään ja lähdimme ajamaan Calle Cantorialle. Valentina tuli Linan kyydillä perässämme asunnolle.

Kun olimme asettuneet taloon jossain määrin niin lähdimme kävelemään Carrefour –kauppaan, jota suomessa vastaisi Prisma. Ostimme kaikenlaista ruokaa ja tarpeellista muuta asuntoon ja minä ostin myös Yoigo nimisen firman prepaid-kortin kännykkääni, koska nettiä minulla ei kännykässä ollut. Otimme kaupasta taksin asunnolle, koska kantamuksia oli niin paljon, eikä matkaa ollut kuin reilu kilometri niin taksi maksoi noin 4 euroa. Purkasimme ostokset asunnolla ja minä halusin heti ensimmäisenä mennä suihkuun koska olin hikoillut laukkujen raahamisesta johtuen. Auringon paahtaminen niskaan ei tietenkään ollu auttanu yhtään. Kun olin päässyt suihkuun ja aloin laskemaan vettä, niin sit ei tullut juuri yhtään ja sekin vähä mitä tuli, oli jääkylmää. No, eihän siinä sitten kuin että soitetaampa Rafaelille. Koska itse olin alasti suihkussa niin huusin Tatianalle että hakee mun kännykän ja soittaa sillä Rafaelille. Rafaelin mukaan meidän ois pitäny heti vaihtaa kaasupullo vedenlämmittimeen (jota se ei luonnollisestikkaan ollut meille kertonut). Voi varmaa arvata ettei kukaan meistä osannut tehdää mitään millään kaasupullolla. Mentiin kysymään naapurin tädiltä neuvoa ja se tuli laittamaan sen meille. Vedenlämmitin ei kuitenkaan käynnistynyt, joten pyysimme naapuriamme puhumaan Rafaelin kanssa puhelimessa, koska meitä se ei kuitenkaan ymmärtäisi. Kun ystävällinen naapurimme sai puhelun lopetettua niin yhtäkkia Rafael olikin jo meidän oven takana. Erittäin vikkelä mies se Rafael: se on meinaan jotain 150 cm pitkä niin sillon sen täytyy olla nopea. Jotta Rafael sai vesilämmittimen toimimaan niin siihen tarvitsi sytkäriä. JOO, sehän me oltaiskin heti tiedetty, että kaasupullon ja sytkärin kanssa ois pitänyt ruveta samaan aikaan leikkimään; ei kiitos. Vesi alkoi kuitenkin lämpenemään ja minä pääsin suihkuun. Suihkun jälkeen istuimme kaikki kolme ja Lina olohuoneesamme ja nautimme cokacolaa ja olutta (johon minä en tietenkään koskenu, hyi).

17.2.

Ensimmäinen yö vietettiin hyytävissä tunnelmissa, koska iso kämppämme oli erittäin kylmä, niin kuin kaikki asunnot tällä hetkellä Almeriassa, koska kaikki on tehty kivestä ja se oikein imee kylmää. Menimme lounaalle Tatianan ranskalaisen ystävän Fannyn luo ja söimme pastaa. Sieltä jatkoimme istumaan Cafe Parisiin, jossa oli istumassa Antimo ja Alfonso (pojat jotka tapasimme ESN:n toimistolla). Pojat olivat kahvilassa katsomassa Napolin jalkapallojoukkueen peliä. Istuimme kahvilassa heidän kanssaan pari tuntia, jonka jälkeen menimme vielä Fannylle kaikki yhdessä tutkimaan kurssiemme aikatauluja. Kun asiat oli selvitetty niin palasimme omalle asunnollemme ja aloitimme valmistautumisen ensimmäiseen koulupäivään, jota minulla ei sitten ollutkaan, koska tunnit oli siirretty tiistaille. Pesin ensimmäisen pyykkilastin ja laitoin sen roikkumaan espanjalaisittain erittäiän huterille naruille joita pystyi liikuttelemaan keittiön ikkunasta.

18.2.

Maanantai aamuna menin kuitenkin koululle vaikka ei tunteja ollutkaan, sillä minun piti hoitaa muita asioita. Kävin hakemassa ESN:n opiskelijakortin, jolla saa alennuksia, tietyissä paikoissa Almeriassa. Valentina tuli toimistolle myöhemmin tuntiensa jälkeen ja hän maksoi matkan Barcelonaan. Lähdimme koululta keskustaan hoitamaan netin tilausta, bussikorttien tilausta ja kännykän ostoa. Netti saatin laitettua tilaukseen kahden tunnin työn jälkeen, johon liittyi kaikkea Rafaelin paikalle saamisesta aina meidän vaihto-opiskelijuuteen. Kun netti oli saatu ”tilaukseen” niin kävelimme Phone House nimiseen liikkeeseen etsimään minulle puhelinta ja Valentinalle tablettia. Niitä ei löytynyt. Siitä siirryimme etsimään passikuvakoppia, koska tarvitsimmi pienet henkilökuvat bussikorttiin sekä ESN:n korttiin. Kun saavuimme Surbus:n toimistoon valmiina tilamaan bussikortit, niin kaikki työntekijät olivat siestalla, ja kello oli 13.00!  Päätettiin että tullaan seuraavana päivänä koska in eSpain on neljän tunnin lounastauko…..

Päätimme lähteä käymään Centro Comercial Mediterraneossa, joten hyppäsimme seuraavaan bussiin ja istuimme siinä 20 minuuttia, koska se kiersi ihan ihmeellistä reittiä. Kun pääsimme kauppakeskukseen, olimme TÄYSIN puhki. Vielä kävelimme kauppakeskuksen Phone Houseen, koska halusin katsoa heidän kännykkä tarjonnan. Sieltähän sitten tarttui käteen HTC:n One X Plus puhelin. Hinta oli kovin suolainen, mutta mikään muu ”vapaista” (tahtoo sanoa sitä että espanjassa kaikki puhelimet myydään liittymän ja sopimuksen kanssa, lukuunottamatta joitakin vapaita puhelimia, jotka liikkeet saavat itse päättää) ei miellyttänyt minua, joten menin sitten ostamaan markkinoiden parhaimman puhelimen. Nyt oon cool.

Kävin ostamassa sisätossut ja Valentina kaikkea itsellensä tarpeellista ja hyppäsimme bussiin ja palasimme asunnolle. Kello oli kuusi, eli olin ollut liikenteessä klo 9.00-18.00 lähinnä omilla jaloilla seisten. Olin fiksuna tyttönä laittanut ballerinat jalkaan vaikka tiesin että tulemme kävelemään paljon, joten jalkoja kuumotti ja niissä oli muutama rakko. Tyhmästä päästä kärsii koko vartalo. Kun pääsimme kotiin niin vaihdoin kengät ja lähdin vielä postittamaan parit kortit ja pienentämään sim-korttiani oikean kokoiseksi uutta puhelinta varten. Siltä reissulta kun pääsin kotiin, niin kävin suihkussa, söin ja kaaduin sänkyyn. Seuraavana aamuna olisi jotakuinkin samanlainen rundi edessä.

19.2.

Lähdin aamulla aikaisin yliopiston kirjastoon tietokoneelle, koska minun oli laitettava kurssivalintani UAL:n järjestelmään. Samalla reissulla kävin verkkopankissa ja möllötin facebookkia. Kymmeneltä meillä alkoi opastettu kierros yliopiston tiloissa, josta minulta jäi puolet välistä koska jouduin poistumaan Tatianan kanssa tunnille. Tunti olikin vain 30 minuutin pituinen, jossa opettaja periaatteessa kertoi että milloin kokeet on ja että mitä aiheita kurssilla käsitellään. En oikein sitä suomalaisena ymmärtänyt että käytimme kahdesta tunnista ainoastaan 30 min, kun hyvää aikaa olisi ollut vielä vaikka millä mitalla… En kuitenkaan lähtenyt väittämään vastaan. 

Palasimme puolen tunnin ”opiskelun” jälkeen takaisin kierrokselle ja kierroksen loputtua menimme koulun omaan ravintolaan syömään tapaksia. Itse otin Bocadillo con tortilla de patatas ja oli kyllä hyvää, vaikka en ois kyllä ikinä uskonu syöväni leipää perunalla. Tapaksien jälkeen lähdin Valentinan kanssa taas käymään keskustassa ja kävimme Surbusin toimistolla laittamassa bussikorttihakemukset vetämään. Kävimme yhdessä vielä El Arbol –ruokakaupassa ostamassa pieniä juttuja jonka jälkeen palasimme asunnolle. Keskustassa ollessamme Tatiana oli vastaanottanut asunnollamme nettiukkeli, joka oli käynyt katsomassa meidän kämpän ja sen että onko meillä kaikki tarvittava netin laittamiseen. Suomessa olisit itse käynyt vain ostamassa lootan, jossa lukee ADSL ja tökänny sen seinään niin tadaa, internet!

Illaksi lähdimme Nueva Almerian alueelle istumaan iltaa Meksikolaisten asunnolle. Jaksoin olla niissä bileissä vähän yli kaksi tuntia, jonka jälkeen minä ja Tatiana hipsimme hiljaisin äänin pois paikalta. Matka asunnolle oli noin 2km, joten taas tuli kyllä käveltyä. Jalat on joka päivä kamalan kipeet, kun kävellään niin paljon.

20.2.

Mulla ei ollut tunteja, eikä mitään tekemistä. En tehnyt koko päivänä yhtään mitään. No okei, söin mä ruokaa ja venyttelin, mut siinä se kyl periaatteessa oli.

21.2.

Torstaina eli eilen kävimme Alcazaba –linnassa, joka on aivan Almerian keskustassa. Linna oli upea ja sitä ei voi oikein sanoin kuvailla, joten laitan kuvia josta sitä voi tuijotella. Linnasta lähdimme tapaskierrokselle ja kaikki italialaiset pojat kiusas mua koskemalla mua, kun kerroin että Suomessa ei huidota käsillä eikä myöskään kosketa ihmisiä kun jutellaan. Loppupäivä periaatteessa meni siis italialaisten käsikynkässä ja herkkuja napostellen. Kesken tapasreissun Antimo sanoi mulle, että ”Laura, tuolla on kaksi suomalaista tyttöä”. En aluksi meinannut uskoa, koska en ollut tavannut kahden viikon aikana yhtäkään suomalaista. Siellähän ne istua möllötti samanlailla kuin minä, Susanna ja Mari. Kun menin esittäytymään niin tuntui jotenkin vaikealta puhua suomea, kun kaikki sanat tuli espanjaksi mieleen. Eihän siinä, nyt en ole enää porukan ainoa suomalainen, mikä on sinäänsä ehkä vähän huono homma, koska nyt saatan puhua täällä myös suomea ja se ei ole toivottavaa. Mulla on E vaihde päällä ja se pysyy kunnes kolmen kuukauden päästä vaihdan S:n takaisin.

Illalla oli TAAS ”botillon”, eli pienehkö fiesta. Vaikka olimme kamalan väsyneitä koko päivän kävelystä niin silti vielä väännyimme tällä kertaa italialaisten järjestämiin bileisiin, koska tiesimme että paikalla on uusia vaihto-oppilaita. Kyseessä ollut botillon oli järjestetty Valerion kunniaksi, jolla oli syntymäpäivä. Botillon oli kerrostaloasunnossa, joten siellä oli todella ahdasta. Minä jaksoin olla bileissä tunnin, koska italialaiset idiootit ravistivat shampanjapullot auki kuin formulakuskit konsanaan. Hiukseni, vaatteeni, käteni ja naamani oli shampanjassa, joten totesin että ”Ya basta”, eli nyt riittää ja poistuin vihaisena paikalta. Jos joku mies olisi huutanut mulle kadulla jotain mitä ne nyt naisille yleensä huutaa, niin olisi sillä shampanjan hajuisella ja makuisella kotiin paluumatkalla saattanut mies kuulla kunniansa. Olin vihainen, näin niinku lievästi sanottuna. Kello oli yli yksi yöllä kun pääsin sänkyyn.

22.2.

Perjantai aamuna noustiin kaikki aikaisin ylös, koska ensimmäiset espanjan tunnit alkoivat klo 8. En muista milloin viimeksi olisin joutunut heräämään ennen seitsemää, joten kyllä se vähän olemuksessa näkyi. Normaalisti kun herään niin aikaisin, niin lähden kävelyttämään Pekkoa ulos ja silloin kivasti piristyy, mutta täällä sellaista ei tule tehtyä, kun pitää muutenkin herätä aikaisin että kerkeää oikeaan bussiin. 

Espanjan tunnit oli lähinnä infoa ja itsensä esittelyä. Tunnilla meitä oli noin 30 ja lisää on tulossa. Voisin kuvitella että ryhmäkoko ensi keskiviikon tunneilla on jo 45 opiskelijaa. Kuten olettaa saattoi, sukunimeni herättivät taas kummastusta, koska minulla niitä on kaksi. Suomessa otetaan isän sukunimi ja espanjassa isän ja äidin. Ts. paikalliset täällä ihmettelevät, että onko minulla espanjalaiset vanhemmat, mutta asumme suomessa enkä puhu espanjaa. Silloin joudun selittämään, miten suomessa homma hoidetaan: äidin nimi unohdetaan kokonaan ja otetaan isän sukunimi. Toisin sanoen, minulla on espanjalaisten isovanhempieni sukunimet, jotka isäni on vanhemmiltaan perinyt. Piste.

Tuntien jälkeen tulin asunnolle ja loikoilin musiikkia kuunnellen. Illemmalla lähdin käymään Tatianan kanssa kaupassa ja kaupan jälkeen lähdin Valentinan kanssa istumaan iltaa saksalaisten residenssiin. Viihdyimme siellä Valentinan ja Fannyn kanssa reilun tunnin, koska kaikki puhuivat saksaa ja me olimme vähän ulkopuolisia. Olimme kotona yhdeltä yöllä. Internetin piti muuten tulla perjantaina, mutta arvatkaapa tuliko, NO EI!!!!

23.2.

Lauantai aamuna heräsin yhdeksän maissa, koska halusin lähteä käymään markkinoilla. Siellä on kaikkea vaatteista ja kengistä lakanoihin ja hedelmiin. Markkinoilla voi tehdä todella hyviä löytöjä esim vaatteiden suhteen ja jos on tuoreiden vihannesten perässä niin sieltä löytää parhaimmat. Viihdyin markkinoilla puolitoistatuntia kierrellen ja kaarrellen, koska paikka oli iso. Kun olin mielestäni nähnyt kaiken, siirryin churrokioskille herkuttelemaan. Aurinko paistoi kuumasti, joten markkinapäivä ei olisi täydellisempi voinut olla.

Markkinoiden jälkeen palasin asunnolle ja tein ruokaa. Söimme kaikki tytöt yhdessä, jonka jälkeen alkoi asunnon siivous. Tatiana luuttusi lattiat, minä laitoin pyykin kuivumaan ja Valentina pesi kaikki astiat. Tatianan laskiessa vettä lattialuuttuämpäriin, ilmeni pieni ongelma. Tatianan oli onnistunut avaamaan hana niin, ettei sitä saanut enää kiinni. Vesi vain juoksi hanasta, eikä kukaan meistä 15 minuutin jälkeen ollut osannut sulkea sitä millään tavalla. Päätimme sulkea päähanan, joka sijaitsee rappukäytävässä. Menimme kysymään naapurilta neuvoa,  mutta hänestä ei ollut mitään hyötyä muuta kuin että hän osasi antaa meille oman putkimiehensä numeron (huom! ei ihan kuka tahansa putkimies kelpaa; oma sen on oltava). Soitimme putkimiehelle ja toivoimme että hän työskentelee myös lauantaisin. Olimme aikaisemmin jo yrittäneet soittaa vuokraisännällemme kolme kertaa, mutta naapurin mukaan Rafael menee aina viikonlopuksi maalle, jolloin hän ei vastaa puhelimeen…. Huoh.

Putkimies oli meidän onneksemme töissä ja saapui asunnollemme viidessä minuutissa. Näytimme hänelle ongelmamme ja hän hoiti sen minuutissa. Meille tuli vähän tyhmä olo, kun oltiin oltu niin avuttomia, mutta onneksi meillä oli asunnossa muitakin ongelmia putkien kanssa, joten putkimiehen hommat eivät siihen minuutin urakkaan vielä loppuneet. Koska asunnossamme ei ollut ennen meitä asunut vähään aikaa ketään, putkien tilannetta ei ollut tarkastettu kunnolla. Meillä on kaksi vessa, jossa toisessa ei toimi suihku ja vessanpytty ja toisessa ei tule hanasta eikä bideestä kunnolla vettä. Ts. aina kun käytimme vessaa numero 2, jouduimme sen jälkeen hyppäämään vessaan numero 1 esimerkiksi pesemään kädet. Kerroimme putkimiehelle kaikista ongelmistamme ja asunnolla tapahtui edistystä. Oma vuokranantajamme kun on vähän hidas liikkeissään, niin olimme kärsineet toisen vessan tukossa olosta jo melkein viikon päivät. Vessa saatiin auki. Hanasta tulee nyt vettä. Toinen suihkukin toimii nyt suhteelliset hyvin jne. Kaikkia ongelmia tämä fontanero del cielo (putkimies taivaasta), ei pystynyt korjaamaan koska hänellä ei ollut varaosia, mutta niiden luulisi hoituvat Rafaelinkin toimesta..

Laskua putkimiehen hommista tuli 50 €, mutta se olli pieni hinta siitä että hanasta tulee kunnolla vettä ja että toinenkin vessa toimii, vaikkakaan emme uskalla tehdä hätää numero 2 vielä vessassa numero 1, niin ainakin hädän numero 1 voi tehdä nyt kahdessa vessassa. Kun putkimies oli lähtenyt niin siivosimme asuntomme loppuun ja Illalla menimme rantabulevardille tapaksille (tapas + juoma = 2 €). Palasimme aikaisin asunnolle ja menimme hyvillä mielin nukkumaan.

24.2.

Sunnuntaina löhösimme kaikki aamupäivään asti olohuoneessamme ja tuijotimme teleä. Kahden maissa söimme ruokaa ja lähdimme kävelemään rannalle. Rannalle päästyämme istuimme muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa auringon alla ja höpöttelimme joutavia. Osa pelasi lentopalloa, joten tietenkin kannustimme pelaajia. Istuimme auringossa kolme tuntia, jonka jälkeen siirryimme kahvilaan istumaan, koska päivä alkoi viilenemään. Istuimme siellä tunnin ja siitä siirryimme Cafe Restaurante Tio Tom:iin, joka on erityisesti sunnuntai-iltaisin täynnä. Raflan ovet aukenivat kahdeksalta ja me olimme ensimmäisenä oven takana. Minä tilasi El Proben ja Moston. El Probessa oli paistettuja perunoita ja paprikaa, valkosipulivaahtoa, sipulia, kananmuna, pekonia ja patonkia. Mosto on vähän kuin mehua. Maha tuli tästä isosta tapaksesta ja juomasta täyteen ja hintaa tälle kokonaisuudelle oli hurjat 2,70 €. Mitenhän mä oikein saan nää rahat riittämään……

25.2.

ODOTAN ETTÄ INTERNET TULEE, KOSKA MULLA EI OO KOULUA!

Illalla kun taas totesimme, että internet ei ole selvästikkään tulossa, lähdimme yliopiston järjestämään elokuvailtaan. Onneksi menimme paikalle ajoissa sillä koko auditorio oli aivan täynnä kun elokuva alkoi. Elokuvana oli Intouchables en español. Olin nähnyt leffan kaksi kertaa aikaisemmin, mutta hyvän elokuvan voi katsoa monta kertaa uudestaan. Elokuvan jälkeen siirryimme La Tahonaan syömään kanan kyyneliä ja köyhän miehen perunoita. Istuimme ravintolassa kaksi tuntia jonka jälkeen siirryimme La Clasicaan jossa opetetaan ilmaiseksi joka maanantai ja tiistai salsaa, merengueta ja cha cha chata. Olimme paikalla hyvissä ajoin, sillä ohjelman mukaan tanssiopetuksen olisi pitänyt alkaa 23.30. Aika tällaiselle salsatunnille oli aika outo, mutta koska opetus järjestettiin yökerhossa niin se selitti asiaa. Kello oli 1.15 kun päätimme että nyt saa riittää salsaopettaja Manolon odottelu. Vedimme takit niskaan ja nappasimme laukkumme ja kun astuimme La Clasicasta ulos, oli Manolo edessämme. Toivotimme hänelle antoisaa opetustuokiota ja hyvää yötä ja marssimme taxille.

26.2.

Internet ei ole saapunut talouteemme. Tänään on Welcome party, jossa on tarjolla pizzaa, pastaa, olutta ja tinto de veranoa. Saa nähä mitä noista saan kurkustani alas. Kuvia blogiin lisäilen vaikka huomenna jos saamme internetin.

27.2.

Tervetulobileet oli hyvin järjestetty ja pizzaa riitti kaikille. Jopa minulle maistui. Jaksoin olla bileissä kahteen asti kunnes väsymys vei voiton ja hyppäsimme Valentinan kanssa taxiin ja palasimme asunnolle. Tänään aamulla meillä oli espanjan tunnit kello kahdeksan, joten heräsin 6.45. Nukuin noin 3,5 tuntia. Aamulla olin kuitenkin pirteä kuin peipponen, joka johtunee siitä että en ollut päässyt sikeään uneen. Espanjan tuntien jälkeen palasin asunnolle, tein ruokaa, söin ja makoilin sängyssä. Tietenkiin nukahdin pariksi tunniksi ja nousin tuossa kahden maissa hirmuisena zombina. 

Juuri hetki sitten postipate toi meille paketin, jossa kas kummaa olikin internet. Minä asensin sen seinään kiinni ja nyt on yhteydet taas ulkomaailmaan. Enempää en jaksa kertoilla ja kuvia tosiaan lisäilen kunhan kerkeän. Huomenna alkaa viikonloppureissu Alicanteen, Tarragonaan ja Barcelonaan, joten ensi viikolla minusta kuuluu sitten taas uutta. Hasta luego.

1 kommentti:

  1. Ehin jo moneen otteeseen ihmetellä joko sun bloggausinto loppu :D mutta kiva lukea miten siellä menny, hyvän kuulosia ruokia ja kiva että löysit paremmat kämppikset. Voin niin kuvitella kuinka kiukustunu oot ollu esim. tosta pilven polttelusta :D

    VastaaPoista